Yhteisjulkaisu: Suomen Jääkiekkoliitto ja Liiga                                     "Laji kehittyy - kehity sinäkin"

KIEKKOLEIRIT JA TURNAUKSET 2018

Täältä löydät Suomen Jääkiekkoliiton Sporttiriparit, Kiekkoleirit ja Turnaukset

FINI 2018 Magazine nro 5

”Olen nähnyt ja kokenut taklauksia ja pahojen taklauksien seurauksia peliurallani ja valmennusurallani. Tiedän, mistä puhun ja minusta nyt on korkein aika puhua.”

Jääkiekko on hieno peli ja se vaatii kaikilta pelaajilta kanssapelaajien kunnioittamista siinä määrin, että yhdenkään pelaajan turvallisuus ei saa olla panoksena pelissä. Taklaajalla on vastuu siitä, että osaa olla taklaamatta mikäli taklauksen seurauksena on  taklattavan mahdollinen vaara loukkaantua.

On ihmetelty, kuinka nykyään voi tulla noin paljon loukkaantumisia ja aivotärähdyksiä, kun kerran välineet ja kaukalot ovat kehittyneet huimin askelin turvallisimmiksi. Peli on nykyään paljon nopeampaa, luisteluvauhti ja -voima ovat kehittyneet, pelaajat ovat isokokoisempia ja painavampia kuin ennen ja kaukalot ovat pienentyneet. Tila ja aika ovat noista syistä johtuen vähentyneet ja siihen liitettynä vielä pelaajien heikohko itsesuojeluvaisto. Ajatellaan, että mitään ei tapahdu.

Nyt tulisi jokaisen pelaajan etukäteen käydä läpi tilanteita, joissa on mahdollisuus taklata ja asettaa itselleen rajat, jolloin jättää sen tekemättä. Voi olla mahdollisuus puhtaaseen taklaukseen, mutta tietäen siinä olevan riski kaverille. Sitä ei pysty päättämään pelissä, jos sitä ei ole itselleen etukäteen tehnyt selväksi. Samoin pelaajan tulee opetella tilanteita, joissa itselle tuleva taklaus on mahdollinen. Pitää harjoitella pelitilanteita, että et jätä itseäsi haavoittuvaan tilaan ja oikeat peliasennot tilanteissa, joissa kumminkin taklaus on hyvin mahdollinen. Nykyään ollaan liian huoletto-masti.

Nyt kaivataan koko rintamalla vastuuta ja tekoja, sillä pitää kysyä: Haluatko olla mukana  sellaisessa, jossa vastustaja loukkaantuu ja  olisit oikeasti voinut estää sen.

Joskus tulee vahinkoja ja niille ei voi mitään. Mutta tyhmille taklauksille voi, jos sen tekee riittävän selväksi itselleen. Samalla myös kehität omaakin turvallisuutta, sillä jokainen pelaaja tekee virheitä, jossa kaverilla on mahdollisuus taklata niin, että sattuu.

Minulla on kokemukset viikon,  kaksi viikkoa ja kaksi kuukauttakin kestävistä oireista päähän kohdistuneet iskun johdosta.  Päätä särkee, on fyysisesti huono olo, muisti ei pelaa ja toistat samoja asioita. Silloin ei kykene mihinkään fyysisiin suoritteisiin. Aina kun aloitat, tulee todella huono olo. Lisäksi piinaa epävarmuus siitä, että et tiedä, eikä lääkärikään tiedä, kuinka kauan se kestää vai toipuuko ollenkaan.

NHL:ssä on ollut tappelijoilla ja ns. poliisipelaajilla uran jälkeen mielenterveys-häiriöitä ja niistä on osa johtanut myöskin itsemurhaan. Nämä päävammat eivät ole mitättömiä juttuja ja iso vaara on, että seuraavat pelaajaa koko loppuelämän. Eräs tuntemani pelaaja kärsi oireista vielä viiden vuoden päästä, kun oli saanut iskun ottelussa päähänsä. Lisäksi päävammoissa on sekin huono puoli, että ne kertaantuvat uudelleen tullessa.

Joskus tulee vahinkoja ja niille ei voi mitään, mutta tietoinen riskitaklaus tulee jättää pois. Lajin luonne vaatii muutosta pelaajilta. Me emme tarvitse tähän lajiin enää puuntakaa taklaajia, se aika on vain ohitse.

Kenenkään ego ei saa kasvaa väärillä keinoilla ja tämän täytyy jokaisen pelaajan oikeasti sisäistää jo ennen askiin menoa.

Jokaisen lajissa toimivan pitää puuttua tällaiseen, vaikka olisikin puhdas taklaus. Tämä vastuu ja kunnioitus kanssapelaajan terveydestä pitää olla kirkkaana mielessä. Se on sama kuin sinä unohtaisit kännykkäsi pöydälle ja sehän ei tarkoita sitä, että sen voi vain siitä ottaa. Tilaisuus ei saa tehdä varasta kaukalossakaan.

Lajin nopeus ja isommat pelaajat ovat tuoneet tänne elementin, jossa kanssapelaajan pienikin herpaantuminen tai keskittymisen puute antaa helposti mahdollisuuden pahaan taklaukseen, jossa on myös riskinsä. Puhdas ja kova taklaus kuuluu jääkiekkoon, mutta siinä pitää lukea kaverin valmius siihen myös. taklauksen tarkoitus on pysäyttää vastustaja ja riistää kiekko. Siinä on iso ero turhiin pommeihin.

Hammassuojat kaikille pakolliseksi. Liigassa liian monta pelaaja, jotka eivät käytä niitä, vaikka olisi suuri tarve. Niitä ei ole vain nuoresta asti opittu käyttämään ja sitten vanhempana ne eivät vain sovi pelatessa suuhun mitenkään.

Lapsena täytyisi saada hammassuojat pakolliseksi ja sitten jossain vaiheessa vanhempana voi teettää oikein omaan suuhun muotoillut suojat ja varmaan olisi yksi tehokas tapa osaltaan vähentää tai ainakin selvästi lieventää aivotärähdyksiä.

 

Kirjoittaja:

Sami Kapanen

Valmentaja KalPa

 

Sami Kapasen TEESIT

 

TAKLAAJA

 

  • Kunniota toisen terveyttä.
  • Mieti miltä se tuntuu, jos itse jäät uhriksi.
  • Lajin luenne vaatii muutosta.
  • Älä nosta egoa väärällä tavalla.
  • Et varmaan halua olla se, joka on aiheuttanut kaverille pahan vamman.

 

 

TAKLATTAVA

 

  • Opettele nuoresta asti: Pää ylhäällä.
  • Opettele olemaan tietoinen   ympäristöstä.
  • Opettele peliasennot taklaustilanteissa.
  • Älä jätä itseäsi haavoittuvaan tilaan.
  • Älä pelaa liian huolettomasti.

 

 

EROTUOMARI

 

  • Kannattaa etukäteen valmistautua, millä katkaisen kierteen: Huonona päivänä rikkeen puhaltamatta jättäminen voi aiheuttaa valitettavasti kostoja ja homma eskaloituu helposti, jos ei peliä oteta uudestaan jollain haltuun. Tämä voi aiheuttaa pelaajissa myös ylilyöntejä.

 

SEURAJOHTO

 

  • Seurajohdolla on myös iso vastuu: Seurajohto määrittelee säännöt ja toimintatavat ja valmentajat  jalkauttavat ne sitten joukkueeseen. Nämä on iskostettava koko seurakentälle hyvin selkeästi ja rikkeisiin on puututtava.

 

 

VALMENTAJA

 

  • Valmentajalla on iso vastuu.
  • Mitä vaadit ja jos sattuu miten reagoit, onko tarve lisäsank-tioon?
  • Videopalautteessa voisi kiittää jos on riskitaklaus jätetty tekemättä, on viesti myös kaikille arvoistasi. Jos vaadit fyysistä peliä, niin vaadi sitä oikein, et voi hyväksyä pelaajiltasi puun takaa taklauksia.
  • Vaadi taklauksia kädet alhaalla ja ei missään nimessä ryntää-mällä.
  • MUISTA: Taklaaminen ei ole fyysinen peloite, se on entistä aikaa.
  • OPETA: Taklauksen tarkoitus on pysäyttää ja riistää kiekko, ei vahingoittaa.
  • Nuorena opitaan kunnioittamaan vastustajan terveyttä.
  • Sinulla on iso vastuu kasvattajana, mutta palkitseva!

 

VANHEMPI

 

  • Älä vähättele rangaistusta, vaikka taklaus olisi puhdas,mutta tarpeettoman kova tilanteessa ja sisälsi riskin kaverin louk-kaantua.
  • Jos lapsesi saa rangaistuksen siitä, niin sinun täytyy kasvat-tajana opettaa, että rangaisus on ansaittu ja auttaa lastasi siinä, että hän ei toista sitä enää uudestaan.
  • Myös valmentaja voi antaa rangaistuksen nähdessään taklauksessa riskin, vaikka tuomari olikin sen hyväksynyt.
  • Pidä sama linja, älä puolusta tai vähättele.
  • Opeta lastasi, että vastustajaa ei kuulu satuttaa, se ei ole peliä.

 

PÄÄTTÄJÄT

 

  • Tehkää videoita, joissa näytetään eri tilanteita ja opetellaan yhdessä, milloin ei ja milloin ok. Videot ovat paras väline opettaa käsittämään rajat, joissa taklaukselle sanotaan: EI!
  • Törkeät rikkeet voidaan näyttää ja niistä tulevat seuraukset.
  • TÄRKEÄ:Hammassuojat olisi määrättävä kaikessa kilpa-kiekossa ikäluokittain etevästi pakolliseksi, niitä ei opi helposti tunkemaan suuhun enää vanhempana. Sekin taito opitaan nuorena!

Hei kaikki tulevan kesän leiriläiset

Taas on tulossa uuden hienon leirikesän aika jolloin nuorena eteenpäin pyrkivänä ja avoimena ihmisenä voi oppia uutta; saada vinkkejä omaan harjoitteluun ja kehittymiseen.  Tavata ja luoda uusia mahtavia ihmissuhteita ja ennen kaikkea pitää hauskaa hyvien ja ammattitaitoisien ohjaajien avustuksella.

Tulevaisuuden peli on menossa vahvasti pelipaikattomuuteen ja peli nopeutuu vuosi vuodelta tämän johdosta. Tämän päivän ja tulevaisuuden huippu kiekon pelaajatyypit ovat monipuolisia pelaajia, jotka pystyvät ratkomaan ja tunnistamaan millainen pelitilanne on kyseessä.

Heillä on taito tehdä nopeasti pelitilanteen vaativia voittavia ratkaisuja. Yksilön pitää olla monipuolinen pelaaja, joka omaa taidot pelata kaikissa pelitilanne rooleissa ymmärtäen hyökkäys ja puolustus pelin lainalaisuudet. Lisäksi tulevaisuuden huipulla on aina joku erityinen ominaisuus ja vahvuus, jolla yksilö pystyy tekemään pelissä eron vastustajaan nähden.

 Yksilön ominaisuuksista haluaisin nostaa esille monipuolisen luistelutaidon. Ilman kykyä luistella ja reagoida suunnan muutoksiin ei tämän päivän kiekossa pärjää. Ilman luistelutaitoa ei kerkeä viisikon mukaan eikä ehdi kiekolle. Kiekollinen taito tänä päivänä on kyky pelata pää ylhäällä, havainnoiden mitä kentällä tapahtuu ja pelata samalla täydestä luistelusta. Omaten hyvän nopeustaitavuuden, jotta pelaaja pystyy voittamaan eri pelitilanteet.

Keino kehittyä tällaiseksi pelaajaksi on omata valtava halu pelata ja harjoitella. Samalla pelaaja kehittää intohimoisesti ajatuksella omia taitojaan peleissä, seuraharjoituksissa ja omatoimisesti. Sillä kuitenkin kaikkien huippujen taustalla on valtava määrä omatoimista harjoittelua, jota he ovat tehneet, koska he eivät ole voineet keksiä mukavampaa ja hauskempaa tekemistä.

 

Hyvää kesää ja tulevaa jääkiekkokautta

Terveisin Jussi Ahokas

U-20 päävalmentaja

Lue tästä uusin FINI 2018 MAGAZINE Nro.:5

 

WEB-SIVUSTO PÄIVITTYY

VKON 45 AIKANA!

Kysymykset nykyisille ammattilaisille:

Milloin huomasit että sinusta voisi tulla jääkiekon ammattilainen?

Mistä asioista huomasit sen?

Kuka jäi mieleesi parhaiten junnuvuosilta?

Terveisesi ensi vuoden leiriläisille?

Aleksander Barkov,

Florida Panthersissa

Miska Siikonen,    Pelicans

- Ei mulla ole oikein ollut mitään semmoista hetkeä milloin mulle tuli mieleen, että jääkiekosta voisi tulla mulle jotain. Olen aina pelannut jääkiekkoa vain sen takia kun tykkään lajista ja nautin siitä, että saan mennä treeneihin ja peleihin.

 - Juniorivuosina jäi paljon mieleen kaikkia pelaajia, mutta ihan pienestä asti pelattiin aika paljon EJK:ta (Blues) vastaan ja sieltä jäi aina päällimmäisenä mieleen Juuso Ikonen. Oli aina vaara että omissa soi kun Juuso oli kentällä ja meillä olikin joka kerta tiukkoja otteluita EJK:ta vastaan. Myöhemmin C-junnuista ylöspäin tuli myös aika paljon muita pelaajia. Joka joukkueessa oli aina joku jota sai varoa ja piti olla hereillä hänen ollessa kentällä.

 

Aleksanderin terveiset ensi vuoden leiriläisille:

 - Nauttikaa joka hetkestä kun on maila kädessä ja reenatkaa usein omatoimisesti pihajäillä, ennen reenejä, reenien jälkeen. Harjoitus tekee mestarin!

- Unelmani on aina ollut saada jääkiekosta ammatti. Kuitenkin se on ollut vielä nuoren iän vuoksi suht kaukainen asia, eikä sitä ole vielä ajattelut niin paljoa. Nyt liigauran alun ja liigapelien kokemusten kautta tottakai unelma saada jääkeklsta ammatti, alkaa tuntua realistisemmalta, joka luo uskoa omaan tekemiseen, mutta ammattilaisuuteen on vielä matkaa ja myös aikaa.Tottakai menestyminen junioripeleissä ja onnistumiset ovat luoneet uskoa tekemiseen.

- Parhaiten junnuvuosinani idolinani ovat olleet Saku Koivu sekä Evgeni Malkin, joiden otteita olen seurannut paljon netin kautta ja joiden pelistä olen saanut hyvin paljon omaan peliini tietty jotain tipsejä.

 

Miskan terveiset ensi vuoden leiriläisille:

-Kovaa työtä päivästä toiseen , jääkiekosta nauttiminen on tärkeää ja muistakaa pitää hauskaa mutta reenata kovaa.

Roope Hintz,

Ilves

Teemu Rautiainen, Ilves

-Ei ammattilaisuutta ennen ole voinut tietää. Sen tajuaa vasta kun pääsee pelaamaan ammattilaistasolla.

- Siinä kohtaa huomasin asian kun pääsin olemaan Liiga-joukkueen mukana vakituisesti.

 -Junnuvuosilta mieleeni jäi Pakarisen Ilkka ja koutsi.

 

Roopen terveiset ensi vuoden leiriläisille:

- Pitäkää hyvä leiri ja nauttikaa täysillä!

- A-juniorivuotena kun voitin pistepörssin, aloin vasta tajuta, että tästä hommasta voi joskus tulla ammatti. Ei ollut mitään ihmeellistä yksittäistä asiaa, vaan siitä huomasin kuinka pärjää ja kehittyy joka vuosi paremmaksi.

- Pelaaja, joka  jäi mieleen on Vujtek HPK: sta ja tottakai junnuvuosilta jäi paljon hyviä muistoja!

 

Teemun terveiset ensi vuoden leiriläisille:

- Nauttikaa jääkiekosta ja muistakaa pitää hauskaa jäällä sekä jään ulkopuolella! Jääkiekosta ei saa tehdä liian vakavaa! Tosissaan mutta ei totisena!

Julius Nättinen, JYP

Aleksi Saarela, Ässät

- Päivittäinen työnteko ja kaikki valinnat jäällä ja jään ulkopuolella ovat olleet erittäin tärkeitä siihen, että olen nyt päässyt Liigaan. Kyllä se vaati sen ekan pelin Liigassa, että tajuaa pärjäävänsä tällä tasolla ja tietenkin se ruokkii itseluottamusta älyttömästi!

 

Aleksin terveiset ensi vuoden leiriläisille:

- Olkaa nöyriä ja antakaa joka päivä itsestänne 110% niin pääsette jääkiekkossa eteenpäin, kehitys loppuu tyytyväisyyteen!

Jesse Welling, Valmentaja

Lukko

- Aloin suhtautua jääkiekon harrastamiseen vakavammin C-juniori-ikäisenä. Samoihin aikoihin kuvioihin tuli mukaan kesäharjoittelu joukkueen kanssa. Varsinaisesti ammattilaisuutta aloin tavoittelemaan A-juniori-ikäisenä. Huomasin, että kovalla työllä voin saada mahdollisuuden ja pärjätä.

- Olin aina ahkera harjoittelemaan. Nautin siitä kun huomasin, että kova työ ja harjoittelu vei minua eteenpäin. Yritin koko ajan tulla paremmaksi ja olin valmis tekemään paljon töitä sen eteen.

- Idolini junnuna oli Jari Kurri ja omista vastustajista jäi parhaiten mieleen TPS:n joukkue, joka oli ikäluokassamme todella kova.

- Pelaaja-uran jälkeen siirtyminen valmennushommiin oli minulle selkeä ratkaisu. Halusin pysyä lajin parissa ja hyödyntää tieto-taitoani.

 

Jessen terveiset ensi vuoden leiriläisille:

- Muistakaa yrittää täysillä ja pitää hauskaa!

Teemu Henritius, Sport

- Itse olen ollut onnekas sen suhteen, että olen ollut aina Liiga-joukkueen juniori, joka tarkoitti sitä että kilpailu oli kova ja selkeä visio oli joukkueella kehittää pelaajia tuleviksi liigapelaajiksi. Kaikki valmentajani ovat olleet entisiä Liiga-tason valmentajia. Itse olen aina ollut ikäluokkani huippuja, joka on ollut suurimmaksi osaksi seurausta hyvästä valmennuksesta. Viimeistään A-junioreissa huomasin Tomek Valtosen avustuksella, että liigaympyröihin on realistiset mahdollisuudet eikä paikan saavuttaminen enää ole niin kaukainen tavoite kuin mitä usein juniorivuosien aikana tuli miettineeksi.

- Pitkäaikainen valmentajani Pentti Hiiros Jokereista. Hänen valmennustiimin alaisena olin kriittisimmät vaiheet oman yksilötaitoni kehitysvaiheessa. Samasta joukkueesta taitaa tällä hetkellä n.10 pelaajaa pelata ammattilaisena jääkiekkoa Suomessa tai yliopistotasolla ulkomailla. Joten jotain hänen on meille täytynyt oikein ”opettaa” ja siitä olen hänelle erittäin kiitollinen!

 

Teemun terveiset ensi vuoden leiriläisille:

- Tsemppiä tuleviin kausiin ja nauttikaa joka hetkestä kun olette kentällä

Jonne Tammela Kalpa

-- Oikeastaan tämän kauden alussa aloin ymmärtämään, että minulla on mahdollisuudet tulla ammattikiekkoilijaksi. Pääsin kesällä JyP:n Liiga-joukkueen kesärinkiin ja kasvoin henkisesti paljon sinä kesänä. Myös fyysisyydessä menin eteenpäin. Nyt olen päässyt jonkun verran pelejä pelaamaan Liigassa ja olen huomannut, että kyllä täällä nuoremmatkin miehen alut pärjäävät.

- Yhtä tiettyä henkilöä ei ole oikeastaan jäänyt mieleen. Monet valmentajat jäivät hyvin mieleen ketkä ovat auttaneet minua urani alkutaipaleella. Isoveljien pelejä seurasin tosi tarkkaan nuorempana.

 

Juliuksen terveiset ensi vuoden leiriläisille:

- Nauttikaa yhdessäolosta ja onnistumisista! Niistä jää hyvät muistot ja on kiva jälkeenpäin muistella!

Janne Tavi, Saipa

- Ensimmäsen kerran kun ajattelin, että vielä joskus pääsen pelaamaan Liigaa, oli varmaankin U18 MM-kisoissa, mutta asia oli kuitenkin vielä haave. Silloin kun siirryin nuorena poikana Jokereista Lahden Pelicanseihin ja pääsin Liiga-joukkueen mukaan harjoittelemaan, huomasin että ehkä minusta vielä jonain päivänä voisi ammattilainen tulla. Fyysisesti olin vielä raakile ja valovuosia jäljessä, mutta jäällä huomasin pärjääväni. Vaikka se vähän hölmöltä kuulostaakin, niin jääharjoituksissa ja treenipeleissä tajusin, että tämähän on ihan samanlaista peliä mitä olen jo monta vuotta pelannut. Silloin tiesin, että mikään ei estä minua tulemasta ammattilaiseksi.

- Ihmisiä on monia jotka ovat vaikuttaneet omaan polkuuni. On mahdotonta nimetä vain yhtä, joten tässä pähkinänkuoressa muutama. OKK:n aikoinani kun olin vielä todella nuori, silloiset valmentajat päästivät minut pelaamaan paljon vanhempien ikäluokkien pelejä. Jari Saarinen oli henkilö joka sai minut houkuteltua Jokereihin nuorempiin C-junioreihin. Tällöin pääsin myös pelaamaan jo vanhempien C-Sm-sarjaa. Jokereissa A-junioreitten valmentaja Timo Blomqvist opetti minulle paljon pelistä ja ajattelu tapoja. Kunnes sitten Jari Saarinen vinkkasi Pasi Räsäselle minusta, minkä johdosta siirryin Pelicansiin. Pasi Räsänen sekä toinen Pasi, Pasi Nurminen opettivat minulle mitä ammattilaisuus on ja mitä se vaatii.

 

Jannen terveiset ensi vuoden leiriläisille:

- Ensinnäkin leirillä pitää muistaa pitää hauskaa ja ottaa kaikki ilo irti! Minullakin on lämpimiä muistoja ja  kavereitakin vielä omilta nuoruusvuosieni kesäleireiltä. Mitä jääkiekkoon tulee niin, olkaa uteliaita ja yrittäkää oppia uusia asioita, sillä tavoin kehitytte varmasti. Jääkiekko on antanut itselleni aivan huikeita kokemuksia ja aivan varmasti tulette tekin myös saamaan, joten muistakaa nauttia matkastanne kohti huippua!

Arttu Kulmala Ässät

- Joskus silloin, kun pääsi ensimmäistä kertaa mukaan Liiga-treeneihin ja huomasin että siellä pysyi ihan hyvin menossa mukana.

- Vanha maalivahtivalmentajani Sami Rainevuo, jonka kanssa teimme töitä 4 vuotta putkeen. Silloin menin paljon eteenpäin maalivahtina.

 

Artun terveiset ensi vuoden leiriläisille:

- Pitäkää hauskaa, hankkikaa uusia kavereita ja nauttikaa leiristä!

Jussi Tapola, Tapparan päävalmentaja:

UNELMASTA TOTTA

- Juniorikiekkoilijasta Ammattilaiseksi

 

- Pelasin C2 ikäisenä C-junioreiden Sm-karsintasarjaa ja valtakunnallista I-divisioonaa Ylivieskan ja Kalajoen yhteisjoukkueessa. Pärjäsin vuotta vanhempien pelaajien joukossa sen verran hyvin, että seuraavana keväänä sain yhteydenottoja eri Liiga-seurojen junioriorganisaatioista. Tässä vaiheessa ajattelin, että minun kannattaa panostaa lajiin. Tähän saakka olin harrastanut urheilua monipuolisesti, lajeihini kuuluivat jääkiekon lisäksi telinevoimistelu, yleisurheilu ja jalkapallo.

 - Seuraavana vuonna C-juniori ikäisenä pelasin syksyn B-junioreiden Sm-sarjaa ja kevään A-junioreiden Sm-sarjaa. Pärjäsin edelleen 3-5 vuotta vanhempien pelaajien joukossa omilla vahvuuksillani, jolloin usko omiin kykyihini vahvistui. Ajatuksia vahvistivat luonnollisesti -97 ikäluokan pelit Leijona-paidassa ja sitä kautta saadut kokemukset kansainvälisistä peleistä ja pelaajista. Viime keväänä Kalpan kanssa  tekemäni Liiga-sopimus ja tämän syksyn ensimmäiset miesten pelit CHL- ja Liigassa ovat tehneet ammattilaisuudesta entistä konkreettisemman.

Junnuvuosilta mieleeni ovat luonnollisesti jääneet kaikki jääkiekon kautta tulleet kaverit sekä eri valmentajat, jotka ovat kehittäneet minua paremmaksi pelaajaksi.

 Isäni on valmentanut minua 4-15 ikävuodet, joten hänen merkityksensä juniorivuosien harjoitteluun on ollut erityisen suuri. Junnuvuosien pelikavereista mieleeni on jäänyt Antti Kalapudas, jonka kanssa pelasimme samassa ketjussa 5-vuotta. Pelissämme oli erityinen kemia.

 

Jonnen terveiset ensi vuoden leiriläisille:

- Lätkä on upea laji, koska siihen sisältyy äärettömän paljon tunnetta ja intohimoa.

 - Ole ylpeä siitä mitä teet ja pyri joka päivä tekemään asiat mahdollisimman hyvin. Usko itseesi ja unelmiisi ja ennenkaikkea nauti jokaisesta hetkestä tämän upean lajin parissa!

 

 

”Nykyjääkiekko vaatii pelaajilta erilaisia ominaisuuksia kuin aiemmin”, opastaa Jussi Tapola

Suuri osa juniorikiekkoilijoista ilmoittaa unelmakseen jääkiekkoammattilaisuuden Liigassa ja moni NHL:ssa. Tämä lasten ja nuorten unelmointi on jääkiekon iso voimavara, jota vanhempien kannattaa oikealla tavalla tukea. Itse olen päässyt valmentajaurani aikana läheltä seuraamaan tätä polkua – monia unelmansa toteuttaneita ja myös niitä, jotka ovat joutuneet pettymään.

Yhdistävä tekijä kaikille ammattilaisuuden saavuttaville on suuri intohimo pelaamiseen, harjoitteluun ja menestymiseen. Tämä intohimo voi olla jo vauvasta asti synnynnäistä tai vasta nuoruusiässä tapahtunutta `heräämistä`. Jääkiekossa lahjakkuus ja taito eivät vielä riitä huipulle pääse-miseen – kamppailuluonne ja tietty rämäpäisyys korostuvat etenkin Suomen liigassa. Tämän vuoksi ammattilaisuuden saavuttavia pelaajia ei voi ennustaa vielä lapsuus- tai nuoruusiässä. Monen pelillisesti lahjakkaan pelaajan luonne ei riitä kovaan kamppailupelaamiseen illasta toiseen ja taas toisin päin – moni pelillisesti heikompi pelaaja saavuttaa huipun nimenomaan hyvän kamppailuluonteensa ja intohimon ansiosta.

Jääkiekko pelinä on kehittynyt vuosi vuodelta nopeammaksi ja vauhdikkaammaksi. Tämä vaatii pelaajilta myös erilaisia ominaisuuksia kuin aiemmin.

 

Hyvät lajitaidot ovat edelleenkin kaiken pohja, pelitaidoissa ratkaiseviksi asioiksi ovat nousseet seuraavat asiat:

 

  • Jatkuva katse pelissä – tätä asiaa valmentajien tulee vaatia päivittäin
  • Reagointi ja lähtönopeus – ilman kiekkoa kapea vauhtikäännös ja luistelu, kiekon kanssa liikkeellelähtö paikaltaan ja kiihdytys kiekon kanssa
  • Puolustajilta rannelaukaus siniviivalta ohi peittävän pelaajan, hyökkääjillä nopea laukaus tai nopea haltuunotto ja nopea laukaus
  • Luistelutaitavuus – pohja puolustamisen pelitaidoille

 

Huippupelaajilla ammattilaiseksi kasvamisen pohjana on yleensä monipuolinen urheilutausta lapsuus- ja nuoruusiässä. Monipuolisuus luo pohjan jatkuvalle kehittymiselle määräharjoittelun alkaessa ja ehkäisee urheiluvammoja. Näitä ”yksipuoleisuusvammoja” on alkanut tulla nuorille pelaajille entistä enemmän. Tämän vuoksi jääkiekkoilijoiden oheisharjoittelun tulee olla monipuolista ja muitakin lajeja on hyvä harrastaa vielä mahdollisimman pitkään.

 

Tsemppiä kaikille leiriläisille ja intohimoa harjoiteluun ja pelaamiseen!

 

Terveisin,

 

Jussi Tapola

Luokanopettaja,

Tapparan päävalmentaja

Jesse Puljujärvi:

Nuorena Liigaan

Liiga-kaukaloissa on nähty viime-vuosien aikana monia nuoria lupaavia pelaajia. Näistä mainittakoon Tapparan Aleksander Barkov, KalPan Kasperi Kapanen ja nyt vuonna 2014 Liigassa debytoinut Kärppien Jesse Puljujärvi. Tätä kolmikkoa kun tarkastelee, ei voi olla huomaamatta hurjaa määrää työtä. Mutta miksi juuri Jesse Puljujärvi nousi niin nopeasti Liiga-tasolle ja mitä kaikkea se on vaatinut mieheltä itseltään?

 

Jesse Puljujärvi aloitti jääkiekon jo hyvin nuorena poikana.

- Muistan ensikosketukseni jääkiekkoon tapahtuneen ulkojäillä. Pikku poikana Torniossa menin luistelukouluun ja ulkojäillä vietin todella paljon aikaa. Voisin jopa väittää, että ulkojäät olivat minun toinen kotini. Uskon, että juuri se valtava määrä, mitä olin ulkojäillä, on antanut valtavan hyvän pohjan tälle kaikelle, mitä nyt osaan, muistelee Jesse.

Vanhempien rooli on erittäin tärkeä, kun ajattelee mitä nuori kiekkoilija tarvitsee edetäkseen uralla. Jos vanhemmat ei veisikään poikiaan lukuisiin harjoituksiin, kävisi lähes poikkeuksetta niin, että monen lupaavan pelaajan lento jäisi kesken. Jessen vanhemmat oli pojan harrastuksessa täysillä mukana ja tuki poikaa viimeiseen saakka.

-  Omat vanhempani ovat kyllä antaneet omasta ajastaan niin paljon. Iso kiitos heille, että ovat jaksaneet olla mukana ja viedä aina harjoituksiin. Ilman heitä en varmasti olisi saavuttanut tätä mihin olen tähän asti päässyt, sanoo Jesse.

Jessen eteen tuli kumminkin pienimuotoinen ongelma. Torniossa ei ollut tarjota hyvää tietä edetä jääkiekkoammattilaiseksi. Muutto Ouluun ja siirtyminen Kärppien riveihin tuntui silloin jännittävältä.

- Totta kai se tuntui jännittävältä ja jopa ehkä vähän pelottikin. Mutta se oli ainoa vaihtoehto. Vanhempani tukivat täysillä päätöstäni muuttaa Ouluun. Urani kannalta se oli hyvä päätös. Siellä sitten rupesin pelaamaan kaksi vuotta vanhem-pien kanssa ja mukavia muistojahan sieltäkin löytyy, kertoo Jesse.

Puljujärvellä oli muitakin lajeja jääkiekon ohessa, mutta aina jääkiekko oli näytellyt suurta roolia Jessen elämässä.

- Jääpalloa pelasin aika paljon, mutta muita lajeja en niinkään pelannut tosissaan.

Jesse Puljujärvi matkalla ensimmäiseen Liiga-otteluunsa.

Koko ajan olen tiennyt, että jääkiekko on se oma juttuni. Muista lajeista tietenkin sai ideoita ja ajatuksia, mitä sitten olen hyödyntänyt jääkiekossa, sanoo Jesse.

Päivämäärä 10.09.2014 on sellainen mitä Jesse tuskin koskaan unohtaa. Se on päivä, kun Liigan 40-vuotisjuhlakausi avattiin ottelulla Kärpät-Tappara. Ottelu oli viimekauden finalistejen revanssi. Mestaruusviiriä nostettiin kattoon, hallissa oli hyvä tunnelma ja tämän kaiken sai kokea Liiga-tulokas Jesse Puljujärvi, joka vain pari päivää ennen sai tiedon, että hän tulisi pelaamaan tuossa kyseisessä pelissä.

- Muistan aina kun sain sen tiedon. Olin ehkä jopa häkeltynyt. Näinkö nopeasti saisin pelata Liigassa? Miten tulisin pärjäämään? Rehellisesti sanottuna, minua jännitti aika paljon. Mutta olin päättänyt, että hyvin se matsi menee ja pikkuisen sitä pitää aina jännittää. Pelihän meni sitten loppujen lopuksi aika mallikkaasti. Me voitettiin 3-1 ja itse sain syöttöpisteen heti ensimmäisessä ottelussani. Tuo on kyllä matsi jota en unohda koskaan. Todella hyvä fiilis jäi ottelusta, muistelee Jesse.

Hauskoja muistoja, hienoja hetkiä voi tarjota laji nimeltä jääkiekko. Jesse Puljujärvi on loistava esimerkki siitä, mitä kovalla työllä voi saada

aikaan. Jesse kertookin menestyksen salat ja painottaa sitä, että mistään taikatempusta ei ole kyse.

- Viesti minkä haluaisin antaa kaikille niille junnuille ketkä tähtäävät ammattilaiseksi on seuraava. Kova työ. Se on ainoa tie, millä voit saavuttaa unelmiasi. Sitä pitää vaan jaksaa toistaa niitä samoja juttuja päivästä toiseen, mikä saattaa kuulostaa pitkäveteiseltä. Mutta se työ on vain tehtävä. Lopuksi haluankin sanoa, että palkinto on mitä mahtavinta, kun pääsee pelaamaan siellä missä haluaa. Ne tunteet, muistot ja mitä kaikkea muutakin tämä laji antaa, on jotain mitä ei oikein sanoin voi kuvailla. Joten koita jaksaa harjoitella, loppujen lopuksi tämä laji palkitsee todella paljon, kertoo Jesse Puljujärvi.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * *

Teksti: Matti Kailanto

Kuvat: Matti Kailanto

 

By Risto Kankaanperä, www.sconnect.fi